Kuka minä olen



Olen kirjailija ja kirjoittamisen ohjaaja Laura
Paloheimo. #Matkalla Minuksi –kirjoita itsesi ehjäksi, kurssi syntyi henkisen kasvuni sivutuotteena.

Aikaisempi urani tanssin ja teatterin parissa kesti kaksikymmentä vuotta, vaikka ilmaisuvälineeni oli tuolloin keho ja musiikki, kirjoitin kaiken aikaa ja kävin erilaisilla kursseilla ja haaveilinseuraavasta urasta dramaturgina.

Tunteiden, ja etenkin oman tahdon ilmaisu on ollut minulle
vaikeaa aina ja kirjoittaminen on tuonut siihen helpotuksen.

Tiedän siis miltä tuntuu kun paniikki valtaa kehon, tai kun sanat juuttuvat kurkkuun. Tiedän, miten
tuskallista on selittää asiaansa änkyttäen.

Pelko tulla nähdyksi, on ironista kyllä, on ollut esiintyjänuraani, elämääni ja olemistani määrittävä tunne.


Kynä ja kirjoittaminen on ollut paras ystäväni aina.

Kirjoittaminen on pelastanut minut. Kirjain kerrallaan olen luonut ääriviivani
uudelleen. Sana sanalta olen rakentanut näkymättömästä maailmastani näkyvän.
Olen tukeutunut kynääni ja antanut sen viedä, olen antanut sen onkia
alitajunnastani roinaa, paperilla se on muuttunut kauniiksi. Mitä tahansa
elämässäni on tapahtunut, olen kirjoittanut siitä. Kirjoittaminen on
kuljettanut minut kerta toisensa jälkeen totuuden ja omantunnon luo,
kirjoitettu teksti on vuoroin raivostuttanut ja rauhoittanut. Kirjoittaminen on
kuin vanha rakas ystävä jonka kanssa aloitan aina siitä mihin on
edelliskerralla jääty. Kirjoittamalla saan yhteyden sieluuni. Kirjoittamalla
pysyn kiinni ytimessäni, kuulen totuuteni ja uskallan ilmaista sen.


Kuvan kuvausta ei ole saatavilla.Olen kirjoittanut aina, tarinoita, runoja, satuja, näytelmiä ja pöytälaatikot täyteen romaanikäsikirjoituksia ja päiväkirjat pullolleen salaisuuksia. Olen opiskellut kirjoittamista arvostetuissakirjoittajakouluissa, ammattikirjailijoiden ja dramaturgien johdolla.

Kaksikymmentä vuotta kului, että unelmista suurin
toteutui, sain esikoiskirjalle sopimuksen. Ensimmäisen romaanin jälkeen olen
julkaissut ison kustantamon kirjailijana kuusi romaania, joista kaksi viimeistä
on äänikirjoja.

Kuluneet viisi vuotta olen ohjannut satoja kirjoittajia vuosittain erilaisilla kursseilla, kansanopistoissa,
kirjoittajakouluissa ja kurssikeskuksissa. Näiden vuosien aikana olen kokenut
voimakkaan henkisen heräämisen, mikä muutti arvojani ja ajatusmallejani niin
voimakkaasti että ryhdyin opiskelemaan ihmisen kasvuun ja kehitykseen liittyviä
kehoterapioita.

Tunnetaideterapeutti-opinnot avasivat kaikki tunnelukot, perimää myöten.

Se oli rankkaa, pelottavaa ja samalla hyvin vapauttavaa. Sain todellakin tuntumaan siihen miltä tapahtuu kun tunnelukot aukeavat kaikki kerralla. Monen vuoden ajan tein terapiatyötä hartiavoimin, olin todella sitoutunut muutokseen. Tahdoin löytää totuuden. Tahdoin olla vapaa perimän taakasta.

Maalasin. Kun maalaaminenkaan ei enää riittänyt, tein niin kuin olin aina tehnyt, tyhjensin itseni kirjoittaen puhtaaksi tunnemaalausten nostattamista sanoista.

Niitä minussa riitti. Nyt ei ollut enää kyse fiktiosta, vaan tunteista, joita en tiennyt tunteneeni. Minussa oli kirjaimia jumissa, lauseita, totuuksia, kertomuksia, kokonaisia maailmoja, mykkiä naisia joille oli annettava sanat.

Kirjoitin. Kirjoitin tunnelukkojen auettua rehellisemmin kuin koskaan aikaisemmin. Kirjoitin asioista joista en tiennyt tietäväni. Ahdistus ja helpotus jonka vallassa olin tuona aikana on kokemus mitä en vieläkään täysin ymmärrä. Samalla tutkin tunnemuistojen esiinnousua kehollisina oireina ja huomasin musiikin, sekä erilaisten rytmien, sointukylpyjen auttavan tunteen esiin houkuttelussa ja sanallistamisessa. Se mikä oli poistunut minusta, täyttyi valolla.

Halusin hoitaa muita. Auttaa muita. Päätin tehdä testin. Kirjailijatyöni lisäksi ohjasin tuolloin useita erilaisia kirjoittajaryhmiä, joille aloin kokeeksi ohjaamaan erilaisia intuitiota ja luovuuden virtaa avaavia meditaatioita. Ryhmä oli innoissaan, sanoivat tuntevansa että hoidin heitä, että heillä oli hyvä olla kirjoittaessaan ja kurssilla kirjoitetut tekstit olivat todella koskettavia.

Jätin vähemmälle ns. proosakurssien ohjaamisen, ja keskityin tunnetyökalujen kehittämiseen. Seuraavaksi ryhdyin ohjaamaan hyvinvointikirjoittamiseen ja itsetuntemukseen liittyviä kursseja joissa yhdistyi kuvien maalaaminen, tanssi, jooga ja musiikki.


Kutsumustyö

Opiskelin reikihoitajaksi ja sen jälkeen aloitin enkelihoitaja-opinnot Enkelikartanossa.

Lempeät enkeli -energiat avasivat minua. Minuuteni suojus halkeili, se irtosi lohkare kerrallaan. Ryhmässä minulla oli turvallinen ympäristö kohdata tunnemuistoja, joita en tajunnut kantaneeni mukanani vuosikymmeniä. Tämä oli erityisen iso kokemus, olinhan jo työstänyt
”vaikka mitä”, vaikeita parisuhteitani ja väkivaltakokemuksiani viiden vuoden
ajan tunnetaideterapeutti koulutuksessa. Luulin jo työstäneeni kaiken!

Vähän tiesin rakkaudesta. Siitä miten syvälle minuutta koskevat uskomukseni oli juurtuneet. En tiennyt miten lapsi minussa esti minua etenemästä. Miten lapsi minussa suojeli minua yhä edelleen
kertomasta totuutta. Elämänpolkuni, mikä oli välistä ollut yhtä rotkolta toiselle loikkimista, avautui eteeni täysin toisenlaisena kuin koskaan ennen. Romahduksen keskellä olin tyyni. Helpottunutkin. Pelko siitä ettei ole koskaan riittävä, oli kaikonnut ja näin edessäni ainoastaan avaruutta. Tilaa.

Nostin kädet pystyyn elämän edessä. Olin väsynyt kaikkeen mitä oli ollut. En halunnut enää suorittaa. Hökötys, jota olin oppinut pitämään itsenäni oli säpäleinä. Ei ollut paluuta vanhaan. Ei ollut uutta suunnitelmaa. Tiesin vain, en tahtonut paeta. Onni ei löydy paratiisisaarelta. Onni ei löydy muualta kuin minusta.

Minä valaisen elämänpolkuja. Minä ojennan sinulle kynän ja autan sinua hahmottaamaan ääriviivasi uudelleen.